Vuosien varrelta
Lyhennelmä Lujan historiikista yhdistyksen 50v.-juhlavuodelta 1996.
Historiikin on koonnut Markku Seppälä
(Puheenjohtajat, sihteerit ja rahastonhoitajat päivitetty nykypäivään asti)
SEURAN PERUSTAMINEN
Läyliäisten vanhalle koululle oli huhtikuun 7 päiväksi 1946 kutsuttu kyläläisiä perustamaan urheiluseuraa. Kokouksen avasi ja siinä puhetta johti opettaja Vihtori Kivimäki. Pöytäkirjan kirjoitti Leo Aalto. Saapuvilla oli 27 henkilöä, jotka olivat jo aikaisemmin ilmoittautuneet perustettavan seuran jäseniksi. Valitettavasti osanottajaluetteloa ei ole säilynyt.
Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Leo Aalto. Ensimmäisinä tilintarkastajina toimivat Toivo Aalto ja K. J. Uotila. Seuran jäsenmaksuksi päätettiin 50 markkaa, josta ensimmäisenä vuonna perittiin vain puolet. Keskusjärjestöksi valittiin SVUL ja liityttiin jäseneksi SVUL:n Uudenmaan piiriin. Yhdistysrekisteriin Luja hyväksyttiin samana vuonna marraskuun 25 päivänä.
ENSIMMÄINEN TOIMINTAVUOSI
Ensimmäisen toimintavuoden tapahtumista kerrottakoon, että jo 26.5. toimeenpantiin iltamat. Kesäjuhla pidettiin 21.7. Naapuriseura Pilpalan Kirin järjestämään urheilujuhlaan osallistuttiin pesäpallossa ja yleisurheilussa 25.8. Tansseja järjestettiin Työväentalolla ja Seuratalolla 22.9. Syyskuussa pelattiin Vaskijärven Vastuksen kanssa pesäpallo-ottelu 8.9. Vuokratulla urheilukentän alueella pidettiin ensimmäiset talkoot 20.10. klo 12.00. Talkoitten jälkeen tarjottiin korvikkeet (kahvit) Seuratalolla. 26.10. ja 2.11. osallistutiin voimisteluohjaajien koulutukseen Hyvinkäällä. Tanssit pidettiin Seuratalolla 9.11. Voimisteluharjoitukset Suurkisoja varten aloitettiin 17.11. Naiset ja tytöt harjoittelivat klo 12.30 ja miehet kello 14.00. Ilmeisesti voimisteluharjoituksia on ollut muitakin. Samoin pesäpallo- ja yleisurheiluharjoituksia on ollut, koska lajeissa on kilpailtu seuran ulkopuolellakin. Pikkujoulua vietettiin 8.12. Näin toimittiin ensimmäinen vuosi ja luotiin edellytykset jatkuvalle kehittymiselle.
SEURAN PUHEENJOHTAJAT, SIHTEERIT JA RAHASTONHOITAJAT
PUHEENJOHTAJAT
Leo Aalto 1946 - 1948
Taisto Aaltonen 1948 - 1951
Mauno Virtanen 1952 - 1954
Aapeli Hautahuhta 1955 - 1956
Kustaa Tuomi 1957 - 1962
Kalervo Anttila 1963 - 1964
Matti Toivas 1965 - 1968
Jorma Laurila 1968 - 1978
Markku Seppälä 1979 - 1982
Erkki Grönholm 1983 - 1988
Ilkka Saranen 1989 - 1992
Erkki Kesäjärvi 1993 - 1995
Harri Nurmo 1996 - 2000
Juha-Pekka Mäkelä 2001 - 2006
Minna Järvinen 2007 -
SIHTEERIT
Vappu Laukkanen 1946
Anna-Liisa Mattila 1946 - 1947
Kaino Laiho 1948 - 1949
Lea Tammilehto 1950
Markku Seppälä 1950 - 1978
Esko Lahdenpää 1979 - 1984
Raimo Hallamaa 1985 - 1987
Petri Karvinen 1988 - 1989
Nora Nieminen 1990 -1992
Jorma Liikala 1993
Minna Järvinen 1994 - 2000
Marja Lehtonen 2001 - 2006
Eija Kytöläinen 2007 -
RAHASTONHOITAJAT
Erkki Aalto 1946 - 1950
Aira Tammilehto 1951 - 1959
Kustaa Tuomi 1960 - 1967
Teuvo Vairio 1967 - 1984
Merja Lehto 1984 - 1988
Jouko Rekolainen 1989 - 2000
Minna Järvinen 2001 - 2006
Iina Ala-Karhu 2007
Hanna-Kaisa Ketonen 2009 -
HARJOITUS- JA KILPAILUPAIKAT
Kenttä
Lujalla oli aikansa oma urheilukenttä, mutta nyt sillä paikalla on kunnan urheilualue. Kerrottakoon kuitenkin kentän historiaa, koska se on osa seuran toimintaa monella tavalla. Urheilukentän paikka vuokrattiin 1946 Urho Selanderilta. Pohja oli vanhaa, metsittynyttä peltoa. Talkoilla sitten ryhdyttiin raivaamaan aluetta, joka ei hyvältä näyttänyt. Ensimmäisenä kesänä kenttää ei vielä käytetty, vaan pesäpalloilijat pelasivat Karhunkuusen kentällä Hyvinkään tien varressa. Talkootyötä jatkettiin 40-luvulla. Salaojitus tehtiin ja aluetta tasattiin lanauksilla sekä lisämaan ajolla.
Hauskana yksityiskohtana voi mainita johtokunnan päätöksen, jolla kenttä tarjottiin viljeltäväksi sillä ehdolla, että vuokraaja tasaa kentän ja kylvää sen nurmikoksi. Tiettävästi vuokraajaa ei ilmestynyt, vaan talkoot jatkuivat.
Vuonna 1949 Ilmari Lapinleimu maksoi Urho Selanderille jonkin summan rahaa ja mainitut henkilöt sitten yhdessä lahjoittivat kentän seuralle. Maa oli saatu omaksi, mutta rahapula jatkui. Apua haettiin keräyksillä ja tukkitalkoilla. Myös arpajaisia pidettiin. Kentän tekoa jatkettiin pikkuhiljaa. Samaan aikaan se jo palveli harjoituskenttänä. 1950 - 1951 ratojen pohjat saatiin kaivettua ja perustettua. Näinä vuosina saatiin myös veikkausvoittovaroja 100.000 markkaa, joka käytettiin murskan ostamiseen ja ajamiseen kentälle. Muitakin erääntyneitä laskuja saatiin hoidettua.
1952 saatiin kentän reunalta ostaa lisäalue, jolle suunniteltiin rakennettavaksi sauna/pukusuojarakennus sekä katsomo. 1953 pidettiin onnistuneet tukkitalkoot. Tukeista sahattiin rakennustarpeita, joista sitten Mauno Salmisen laatimien piirustusten mukaan nousi onnistunut rakennus. Siinä oli sauna, kaksi lämmintä pukusuojaa, yksi isompi kylmäsuoja sekä kalustosuoja. Rakentamisen suorittivat paikkakunnan rakennusmiehet sopuhintaan. Rakennuksen polttivat sitten 80-luvun lopulla tupakoimaan opettelevat koulupojat. 1953 saatiin kentälle kaivo, joka oli välttämätön kentän hoidon ja saunan takia. Kenttä valmistui 1957. Vihkiäiskilpailut pidettiin 8.9.
Kenttää hoidettiin talkootyönä ja joskus kentän kunto pääsi heikoksi. 1969 jouduttiin kentällä tekemään suuri korjaustyö. Kunnan vesi- ja viemärityöt rikkoivat kentän suorituspaikoista suunnilleen puolet. Korjaus- ja uudistustyöt tehtiin talkoilla. Kunta "korvasi" vahingon antamalla työhön yhden miehen. Kentän koko ja suorituspaikkojen pintarakenne eivät vastanneet nykyisiä vaatimuksia, mutta monet kisat ja vielä useammat harjoitukset on kentällä käyty. Paljon aikaa, työtä ja rahaa kenttään uhrattiin, mutta uskomme, että se kannatti. Kenttä myytiin kunnalle 1986.
Hyppyrimäet
Mäenlasku on aina ollut poikia kiehtova laji. Sajaniemessä kesäisin asuva P. Tuomikoski innosti sikäläistä Pienviljelijäyhdistystä rakentamaan hyppyrimäen. Sajaniemeläiset halusivat Lujan mukaan hankkeeseen. Toivo Pyyhtiältä vuokrattiin 1953 mäkialue, jolle Tuomo Salon tekemien piirustusten mukaan rakennettiin hyppyrimäki. Rakennusaineista suurin osa saatiin talkoilla, samoin osa työstä. Myös veikkausvaroja saatiin. Mäen syrjäinen sijainti oli ilmeisesti suurin syy mäen vähäiseen käyttöön. Muutamat piirikunnalliset kilpailut pidettiin. Mäen k-piste oli 32 metriä. Mäki jouduttiin purkamaan 1972 ja vuokrasopimus purettiin 1973.
Maakylään rakennettiin kunnan maalle pieni hyppyrimäki. Samalle paikalle suunniteltiin noin 20 metrin mäkeä, mutta rahanpuute lykkäsi hanketta. Taisi innostuskin laimeta ja mäki jäi rakentamatta. Alkuperäisestä mäestä hypättiin yli 15 metriä. Hautahuhdan maille rakennettiin 50-luvulla noin 15 metrin mäki. Puutavaran lahjoitti Hautahuhdan talo. Hyppyrit ovat jo lahonneet ja niiden rakentaminen voi tuntua turhalta, mutta ne antoivat varmasti jotain kymmenille hyppääjille ja olihan itse rakentaminenkin monille melkoista harrastusta.
Luistinrata
Harjoituspaikoista suosittu ja haluttu paikka on ollut luistinrata. Jään rakentaminen oli vaikeaa veden vähyyden takia, eikä maapohjakaan ollut niitä parhaita. Kunnan vesijohdon tultua tilanne vähän parani. Koululta vedettiin letkuilla vesi alas kentälle. Jääalue hoidettiin talkoilla ja paljon kehuja ei kuultu. Rata oli epätasainen ja aluekin oli pieni. Monet ilot tällä vaatimattomalla radalla koettiin. Nyt kentän hoito on luistinradan osalta kunnan hallussa. Luja on tehnyt yhteistyötä kunnan kanssa jääalueen hoitamiseksi.
Pururata
Pururata on mainio harjoituspaikka hiihtäjille, juoksijoille ja kuntoilijoille. Haapastensyrjän Metsänjalostuskeskus antoi rakentaa mailleen yli kilometrin mittaisen radan. Sitä käytettiin jo keskeneräisenä paljon, mutta se valmistui vuonna 1994. Silloin Lujan hiihto- ja kuntomiehet ottivat vastatakseen radan valmistumisesta. Kovilla talkoilla saatiin hieno tulos ja kunta säästi melkoisen summan rahaa.
HARJOITUS- JA KILPAILUTOIMINTA
Harjoitustoiminnan tulee olla jatkuvaa ja säännöllistä. Näin on Lujan puitteissa pyritty toimimaan. Päälajeina ovat olleet hiihto, yleisurheilu, lentopallo ja kuntourheilu. Aikaisemmin pesäpalloa harrastettiin paljon. Pesäpallojoukkue kiipesi 50-luvulla maakuntasarjaan ja karsi Suomisarjaan pääsystä. Suunnistusta on yritetty saada käyntiin, mutta innostus on jäänyt lyhytaikaiseksi. Tyttöjen voimistelu on jatkunut säännöllisesti viimeiset 20 vuotta. Viimevuosina sähly, salibandy, sulkapallo, kaukalopallo ja tennis ovat saaneet omat harrastajansa. Jääkiekolla on myös kannattajansa. Tytöt ovat kokeilleet ringetteä ainakin vuonna 1992.
Lajin menestys on paljon kiinni ohjaajista ja valmentajista. Näitä on vuosien mittaan koulutettu, mutta jatkuva koulutus on tarpeen. Ohjaajien lisäksi on koulutettu palkintotuomareita. Henkilöitä tarvittaisiin enemmänkin eri tehtäviin, sillä harjoitusten ja kilpailujen määrä on jatkuvasti noussut. Vuonna 1966 kirjattiin noin 100 harjoitusta, 1975 harjoituksia oli 324 ja 1985 määrä oli 328. Viime vuodelta ei ole tarkkoja tietoja, mutta yksin salivarauksia on parikymmentä viikossa.
Sarjahiihdot on ollut yksi hyvä harjoittelumuoto. Hiihtokunnon lisäksi saadaan kilpailukokemusta. Lujan toiminta-alueella hiihtoja pidettiin parhaina vuosina viidessä eri paikassa: Maakylän ja Mustajoen koululla, Talolan kulmalla, Kalevan kulmalla ja urheilukentällä. Samana päivänä hiihdoissa saattoi olla yli 150 osanottajaa.
Harjoitusten tavoite on usein kohdistunut johonkin valtakunnalliseen juhlaan tai kilpailuun. Suurkisat ovat olleet tavoitteena 1947, 1956, 1966, 1975, 1980, 1986, 1990 ja 1996. Nuorten Suurkisoihin osallistuttiin 1971. Piirikisoissa jumpattiin ja kilpailtiin ainakin Vihdissä, Porvoossa, Keravalla, Hyvinkäällä 1983 ja Helsingissä 1990. Syksyn tavoitekilpailu oli aikanaan kolmen seuran ottelu: Luja - Karkkilan Pojat - Pusulan Jousi. Yleisurheiluottelu käytiin vuoroon eri paikkakunnilla. Ottelut olivat jännittäviä, kuten Suomiehen Sisunkin kanssa.
Lentopalloilijoiden harjoittelu tähtää tietysti menestymiseen sarjassa, samoin jalkapallon ja muidenkin palloilulajien. Kilpailutoimintaa on seuran sisäisesti ollut vuosittain lähinnä yleisurheilussa, hiihdossa ja suunnistuksessa. Yleisurheilussa on 70- ja 80 -luvuilla olleet suosittuja piirikunnalliset kisat. Joukkuepeleistä pesäpallo tarjosi aiemmin monet jännittävät ottelut kentällä. Tällä hetkellä lentopallo lienee vahvin. Joukkueet pelaavat naisten IV- ja miesten IV-sarjoissa.
Kilpaurheilussa olemme seuran toiminta-aikana saaneet iloita monista saavutuksista. Vuosi 1954 on ollut näytön vuosi. Leo Aalto saavutti piirimestaruuden 18 v. pojissa ja oli SM-kisojen 8. hiihdossa. Kesällä tyttöjoukkue Anneli Uotila - Hellevi Uotila - Hilkka Kivinen - Mirja Laakso juoksi 4 x 100 m:n viestissä piirimestaruuden. Matti Jaakkola jatkoi voittamalla miesten 1500 m:n piirimestaruuden ja B-mestaruuskilpailuissa hän saavutti Suomen mestaruuden 5000 m:llä. Mirja Laakso voitti piirimestaruuden vuosina 1955 ja 1957. Kaarina Koivisto oli PM 1 vuonna 1956. Seuraavina vuosina menestyivät mm. Kauko Hietanen, Markku Salo, Paula Nummenranta, Hannu Toivonen, Erkki Nurminen, Esko Nyfors, Raimo Rajaoja, Pertti Valtio, Eino Kemppi, Armas Kuparinen, Jalo Jussila, Yrjö Laiho, Anja Viljanen, Ilona Warro, Veikko Lankinen, Erkki Nyfors, Pertti Kuparinen, Laila Yrjölä ja Teuvo Pulkkinen. Sitten tulevat kuvaan Tarja Asikainen ja Veijo Nieminen, jotka kumpikin ovat voittaneet useampia piirimestaruuksia ja kilpailleet koko maan huomioiden aivan lähellä keulaa. Veijo on innostunut vielä ikämiessarjoissa kovaan kilpaan ja voitti mm. Suomen mestaruuden pituudessa 1985 ja pohjoismaisissa kisoissa hän sai hopeaa ja Helsingborgissa tuli voitto kolmiloikassa. Paavo Lammi on menestynyt myös ikämiehenä. Roomassa MM-kisoissa sijoitus oli 8. Paavohan tunnetaan maaottelumiehenä, kuten Lujaa joskus edustanut Olli Tamminenkin.
Yleisurheilu ja hiihto, joista seuran kilpailullinen menestys on löytynyt, ovat laantuneet. Toivottavasti vain väliaikaisesti. Palloilulajit ovat valtaamassa paikkoja. Sitä kuvaa hyvin se, että vuoden 1995 lopulla 20:sta saliharjoituksesta 16 oli palloiluharjoituksia. Toivotaan palloilun eri aloille menestystä.
MUU TOIMINTA
Kuntourheilu on vuosi vuodelta saanut suuremman merkityksen. Hiihto, kävely, pyöräily, voimistelu, uinti ja pallopelit ovat suosittuja kuntourheilumuotoja. Toinen hyvä kuntopaikka on ollut Lenninsuon lenkki. Ladun lähtö- ja loppupaikat ovat vaihdelleet, mutta kääntöpaikka on ollut Mäkihuhdassa, jossa Talvion Riistamiehet ovat antaneet metsästysmajansa käyttöön. Parhaimmillaan lenkin kiersi yli 150 hiihtäjää (1979).
Kuntourheilujaosto on järjestänyt myös suuren suosion saavuttaneita laskiaisriehatapahtumia. On ollut moottorikelkka-ajelua, poniratsastusta, erilaisia pelejä, kuumaa hernekeittoa, nakkeja, mehua kahvia ja plättyjä. Osallistujia esim. 1993 oli yli 300.
Uutena kuntoilumuotona ovat olleet lauluillat Hyrynlammin rannalla. Laulun lisäksi on ollut kuntolenkki, kuntotesti tms. Joskus jaosto on järjestänyt uimaretkiä uimahalleille. Patikka- ja pyöräretket olivat aikanaan suosittuja varsinkin lasten joukossa. Vappuretkiä tehtiin Keihäsjärvelle, Sakaralle, Kavettomalle, Kalattomalle ja muuallekin. Leiritoimintaa oli varsinkin 50-luvulla, mutta jatkui 60-luvulla. Seuraleirit pidettiin Sakaran rannalla.
Nuorisovaliokuntakin on kouluttanut useita voimistelun ohjaajia, jotka ovat vastanneet tyttöjen voimistelusta. Lasten hiihtokoulu on ollut joskus ohjelmassa kuten luistelun ohjauskin. Luistelun puolelle menevät myös rusettiluistelut, joihin osallistui yli 100 parin etsijää kerralla. Lastenjuhlia on järjestetty vuosina 1979, 1981, 1985 ja 1989 sekä toimintapäivä 1985. Perheen puuhapäivä oli 1994.
Naisvaliokunta on koko toimintansa ajan ollut erittäin vireä. Johtuneeko siitä, että valiokunnan puheenjohtaja vaihdetaan usein. Myyjäiset, kirpputorit ja muu tällainen toiminta antavat jo etukäteenkin paljon toimintaa. Tulosta on tullut. Naiset antoivat mm. Seuralan remonttiin useita huomattavia rahasummia. Moni muu toiminta, kuten tyttövoimistelijat, on ollut avustuksen kohteena. Valiokuntalaisista voisi käyttää leikillisesti nimitystä "valionaiset".
Ohjelma- ja huvitoimikunta ovat osa harrastustoimintaa. Lujan toiminnan alkuaikoina järjestettiin paljon tansseja, jotka ovat viime vuosina käyneet harvinaisiksi. Ohjelmallisia iltamia näkee enää harvoin. Ensimmäisinä vuosikymmeninä harjoiteltiin paljon mm. näytelmiä, joita esitettiin pääasiassa Seuralan näyttämöltä, mutta vierailtiin Pilpalassa, Vojakkalassa, Kytäjällä ja Kirkonkylässä Nuijan talolla. Hauskan harrastuksen takana oli taloudellisen hyödyn saanti. Perinteinen huvitilaisuus on pikkujoulun juhlinta. Ennen ohjelma tehtiin itse. Soittajat jouduttiin usein palkkaamaan ulkopuolelta. Viime vuosina vain lasten esitykset ovat omasta porukasta. Taiteitten iltayö -tapahtuma on jälleen kirvoittanut suunnittelmaan myös aikuisten joukossa erilaisia esityksiä ja näytelmiä.
Tiedotustoiminta on tärkeää yhteydenpidossa johdon ja jäsenistön kesken. Parhaimmin homma hoituu lehtien kautta. Lopen Lehti ja Uutisloppi tulevat lähes joka kotiin. Joskus yritettiin toimittaa omaa lehteä. Sellainen ilmestyi 1948, mutta valitettavasti jäi ainoaksi numeroksi. Monistelehteä tehtiin sitten 1959 - 1966, mutta sekin loppui tekijöiden väsymiseen. Leikekirjat ovat erinomaisia laitoksia, kun säilytetään toimintatietoja. Viimeiset 20 vuotta Lujan historia on hyvin koottuna. Eri lajien pitäisi kertoa enemmän tulevasta ja menneestäkin. Näin saataisiin tieto talteen.
TALOUDEN HOITO
Johtokunnan ja jaostojen vaikeimpia tehtäviä on varojen hankinta toiminnan pyörittämiseen. Aikaisemmin rahaa kerättiin huvitoiminnalla, mutta nykyään näillä keinoilla ei juuri tienaa. Talkootyö ja keräykset ovat olleet viime vuosien parhaat ansiokeinot. Erittäin suuri kiitos seuran taholta annetaan monien tukkitalkoiden osanottajille, samoin rahakeräysten lahjoittajille. Kiitosta ansaitsevat monet paikalliset liikelaitokset sekä pankit.
Lähihistoriassa rahaa on tehty mm. järjestämällä Monttu Volley-turnauksia vuosittain Maakylässä, järjestämällä turnauksia eri lajeissa, järjestämällä lapsille discoja, pitämällä tansseja, tekemällä polttopuutalkoita ym. Tähän yhteyteen liitetään kiitokset hyvästä yhteistoiminnasta paikallisen Maa- ja Kotitalousseuran kanssa. Seuralan remonteissa ja muussa hoidossa saatiin tukea. Näkyvä osoitus hyvistä suhteista oli toukokuussa 1983 Maa- ja Kotitalousseuran järjestämä tupaantuliaisjuhla, joka oli tarkoitettu kiitokseksi kaikille Seuralan kunnosta-miseen osallistuneille.
ANSIOMERKIT JA VIIRIT
Lujalla on oma hopeinen ansiomerkkinsä, jota tähän mennessä on jaettu seuraavasti:
1966 1. Leo Aalto 2. Taisto Aaltonen 3. Mauno Virtanen 4. Aapeli Hautahuhta 5. Kustaa Tuomi 6. Kalervo Anttila 7. Jenny Starkkila 8. Markku Seppälä 9. Matti Toivas
1976 10. Jorma Laurila 11. Eero Myllymäki 12. Erkki Aalto 13. Anna-Liisa Mattila-Kulo 14. Sirkka Suosilta 15. Kaisu Jalaistus 16. Kaino Laiho 17. Irja Soltti-Loponen 18. Olavi Kanerva 19. Martti Kanerva 20. Aira Salokangas 21. Erkki Heikkilä 22. Matti Jaakkola 23. Veikko J. Uotila
1986 24. Teuvo Vairio 25. Leo Aalto 26. Elli Sampela 27. Pirkko Hakala 28. Anja Seppälä 29. Esko Lahdenpää 30. Armas Kuparinen 31. Raimo Färm 32. Ossi Metsänen 33. Veijo Nieminen 34. Paavo Lammi 35. Taisto Tallgren 36. Timo Mustajoki 37. Erkki Grönholm
Viiri on jaettu vuodesta 1993 lähtien seuraaville henkiöille ja yhteisöille:
1993 1. Anja ja Markku Seppälä 2. Kaarina Kesäjärvi 3. Lopen Lätkä
1994 4. Jorma Laurila 5. Kauko Kankaanpää 6. Lopen Laaka
1995 7. Sirpa Lindqvist 8. Voitto Saraneva 9. Heikki Mikkola 10. Läyliäisten Maa- ja Kotitalousseura 11. Lopen kunta
Kunniajäseneksi on kutsuttu 1948 Ilmari Lapinleimu, joka varsin voimakkaalla taloudellisella tuella auttoi seuraa alkutaipaleella. Myöhemminkin hän osoitti kiinnostusta toimintaan ja osallistui siihen mm. pikkujoulujen ohjelmassa viulun soitolla.
LOPUKSI
Luja on nyt toiminut 50 vuotta. Siihen aikaan sisältyy paljon erilaista toimintaa ja tapahtumia. Yksi piirre on toiminnassa ollut vallalla, jatkuvuus. Toiminnan vauhti ja saavutukset ovat vaihdelleet, mutta koko ajan on liikunnan eteen tehty työtä. Alkuun toiminta oli hyvin hallituskeskeistä. Ajan mittaan eri lajit ovat itsenäistyneet ja vastaavat koulutus- ja kilpailutoiminnastaan.
Talouden hoito lienee suurin pulma jaostoille. Tässä tulee sitten hallinnon johtava vaikutus esille. Johtokunnan on nähtävä kokonaisuus ja ohjattava myös varoja toiminnan mukaan. Johtokuntaa auttamaan on perustettu taloustoimikunta, joka esittelee johtokunnalle talousasioita ja ehdottaa toimintatapoja taloudellisissa asioissa.
Raha ei kuitenkaan toimintaa pyöritä, vaikka onkin tarpeellista. Urheilun henki, seurahenki on tärkein. Sitä on Lujalaisilla ollut. Kyläläiset ovat yhdessä hoitaneet urheilupaikat, yhdessä on hankittu varat toimintaan, yhdessä on neuvoteltu vaikeuksien voittamisesta ja yhdessä on myös iloittu saavutuksista. Yhteiset ponnistelut ovat antaneet yhteenkuuluvuuden henkeä, joka seuratoiminnassa on tärkeää. Uskomme, että oma seura ja omat toiminnat ovat kyläkunnan voima.